Keväällä kun soitten pounut tulevat lumettomiksi ja porot harhailevat pounujen päällä, sanoi vanha Lapin mies, että kyllä se pounuporo vielä pitää tappaa. Se olikin talven viimeinen tuorelihaporo. Silloin oli aina pienet juhlat. Kutsuttiin aina vieraita lihakeitolle, tytöt pukivat itsensä parhaisiinsa ja muutenkin oli jo kevättä ilmassa ja lintujen pöntöistä hajettiin myös makupaloja.